Navigation

Blog

Työmiesten housuista nuorisomuodiksi

Farmarihousut eli farkut kuuluvat nykyään jokaisen vaatevalikoimaan ja käyvät mallista ja väristä riippuen lähes mihin tahansa tilaisuuteen, mutta harva tietää mistä villitys sai alkunsa. Alun perin kestävästä kankaasta valmistetut farmarihousut suunniteltiin 1500-luvulla Genovan-kaupunkivaltiossa laivaston merimiehien työhousuiksi. Ranskalaiset innostuivat uudesta vaatekappaleesta, kopioivat idean ja kehittivät denim-kankaan housujen materiaaliksi. Ranskalaiset kutsuivat tuolloin denim-kankaasta valmistettuja housuja nimelllä Bleu de Gênes joka tarkoittaa genovansinistä. Tästä on saatu farkkujen englanninkielinen nimi jeans, joka vastaa lausumiseltaan gênes-sanaa.

Amerikkaan farkut tulivat 1700-luvulla, kun brittiläiset kauppiaat alkoivat myydä niitä työhousuiksi kaivos-, tehdas- ja rautatietyöläisille. Yhdysvalloissa farkkujen kehittäminen jatkui ja vuonna 1872 räätäli Jacob Davis keksi, että farkkujen helpoimmin repeäviä kohti voisi vahvistaa kupariniiteillä. Davis oli keksinnöstään innoissaan, mutta hänellä ei ollut varaa yksin hakea sille patenttia. Niinpä Davis päätyi ehdottamaa yhteistyötä San Franciscoon muuttaneelle saksalaiselle kauppiaalle Levi Straussille. Kaksikko sai patentin vuonna 1873 ja uudenlaisia farmarihousuja alettiin valmistaa. Aluksi farkkuja valmistettiin hampusta, mutta 1800-luvulla materiaaliksi valikoitui puuvilla.

1950-luvulle saavuttaessa farkut olivat ehtineet Suomeenkin ja aluksi ne olivat radikaalin nuorison vaatteita. Virallista ulkomaantuontia ei ollut, mutta farkkuja saatiin ulkomailla asuvilta sukulaisilta tai ostettiin satamien merimiehiltä. Suomen kauppoihin farkut tulivat 1950-luvun puolivälissä. Suomessa farkkuja valmisti ensimmäisenä työvaatteisiin erikoistunut Vaaksa Oy. Vuonna 1954 kanadalainen merimies vieraili sattumalta tehtaalla ja sai vaihdettua päällään olevat likaiset ja repaleiset työhousut uusiin vaatteisiin. Mallimestari Laila Anttila otti merimiehen vanhat housut mallikseen ja teki niiden mukaan kaavat. Uudet housut kulkivat nimellä Väiski ja naisten mallin nimi oli Can-Can.

Suomalainen farkkumerkki James sai alkunsa 1950-luvun puolivälissä ja niiden esikuvana toimivat nimenomaan Vaaksa Oy:n Väiski-malliset farkut. Jameksia valmisti Mattisen Teollisuus Oy, joka osti vuonna 1959 Warner Brosilta oikeuden käyttää James Dean -tuotenimeä. Alun perin farkkujen nimenä oli James Dean Style -farkut, mutta nimi lyhentyi muotoon Jamekset 1960-luvun alussa. Kysyntä kasvoi ja Mattisen Teollisuus perusti Helsinkiin vuonna 1964 pohjoismaiden suurimman farkkutehtaan. Jameksia markkinoitiin kuuluisimpien suomalaisten rock-tähtien avulla ja ne olivat markkinajohtaja 1960-luvulla. Jameksien mainoskasvoina toimivat mm. Raittisen veljekset Eero ja Jussi The Boys -yhtyeensä kanssa ja kovassa nosteessa ollut Danny. Mainossloganina toimi ”James päällä joka säällä” ja markkinoinnin apuna käytettiin James-lippalakkeja, joita kutsuttiin nimellä James-kotsa, James-liinoja ja äänilevyjä. Vähitellen ulkomaisia farkkumerkkejä alkoi virrata Suomeen ja Jameksien suosio hiipui.

Levikset sen sijaan ovat säilyttäneet suosionsa kautta vuosien. Farkkujen patentti raukesi Yhdysvalloissa vuonna 1890 ja valmistajien välillä alkoi tiukka kilpailu. Levi’s säilytti valta-asemansa Yhdysvaltain länsirannikolla, mutta keskilännessä ja itärannikolla hallitsi farkkuvalmistaja Lee.  Alkuperäistä Levi’s 501 -mallia myydään edelleen. Nimi tuli alun perin farkkujen hyllypaikasta, mutta se on säilynyt käytössä. Levi’s farkkujen tuotemerkki suunniteltiin 1880-luvun lopulla. Kuva kahdesta hevosesta repimässä farmarihousuja eri suuntiin painetaan pienelle nahkapalalle ja kiinnitetään kaikkien Levisten vyötäröön edelleen. Leviksiä on käyttänyt myös Nobel-palkinnon voittanut Albert Einstein, jonka kuuluisa nahkatakki oli Levi Strauss & Co -suunnittelema. Levi’s on hyödyntänyt mainonnassaan vahvasti pop-kulttuuria ja mainostanut mm. musiikkikanavilla televisiossa sekä traditionaalisten pop-bändien että punk-bändien kanssa. Bändit myös julkaisivat kappaleitaan yhteistyössä Levi’s mainosten kanssa, kuuluisimpina esimerkkeinä Ben E Kingin ”Stand By Me”, Percy Sledgen ”When a Man Loves a Woman” ja The Clashin ”Should I Stay or Should I Go?”. Levi’s mainokset ovat olleet tunnetusta myös visuaalisesti hienoja ja innovatiivisia.

Comments are closed.